Itsenäisyyspäivänä 6.12.2012

Jätä kommentti

joulukuu 6, 2012 Kirjoittanut marttikoskenkorva

Blogistin alootus!

Aloittaessani ensimmäisen kirjan kirjoittamista halusin kokeilla jo aikoja sitten saamani idean saattamista kirjalliseen muotoon ja pohojalaaselle tyypillisesti trossasin heti alkulauseissa, että tämä on sitten vasta alkua ja lisää tuloo, vaikka koko kirjan hahmotelma oli vasta aivan sikiö asteella.
Ja sitten siis sillä pohojalaasella päättäväisyydellä sarja puserrettiin valmiiksi. Saatoin aina kunkin kirjan loppuvaiheessa huomata todeksi jonkun kuuluisan kirjailijan toteamuksen: kirjaa ei voi lopettaa tai päästää käsistään ennen kuin seuraava aihe on valmiina puhkeamaan kukkaan. Näin kävi myös minulla ja kolmas siis viimeiseksi tarkoitettu kirja, sitten koki tämän lopetus vaikeuden ja kirjan valmistuminen siirtyi puolella vuodella.
Yritin saattaa kirjan valmiiksi kirjoittamalla Epilogiin kymmeniä vaihtoehtoja mitä kirjan hahmoille tai Koskenkorvan kylälle voisi vielä tapahtua, ikään kuin katalyytiksi sille, että tämän kirjan voi sitten päästää käsistään. Muun muassa tälläisiä vaihtoehtoja mietin luonnokseksi jääneessä epilogissa:
(ps. ajatukset ja hahmojen tulevaisuuden ymmärtää vain kirjat lukeneet!)
”Jo nyt minuun on otettu usealta taholta yhteyttä ja toivottu, että kirjasarja ei päättyisi tähän. Oikeastaan monta asiaa on edelleen ilmassa ja useita aiheita vilkkaan sisarussarjan vaiheissa saattaisi vielä olla kertomatta.
Sisarukset alkavat olla samalla iällä kuin kirjojen kirjoittaja, joten nuorten lienee syytä ottaa vastuuta jatkotapahtumista.
Seuraavaksi kirjoitan isoisäni Juho Kuhnan elämän kerran, joka hyvinkin saattaa viedä parivuotta. Silloin Koskenrannan sisarussarjassa on vietetty jo useammat eläkejuhlat.
Tuleeko Jaakko jatkamaan isä Martin ja äiti Elinan elämäntyötä, vai jatkaako tilan ja museon hoitoa seuraava polvi: Siiri tai Taimi vai Juho eli Mikko? Vai kaikki yhdessä?
Asettuuko Viltsu lopullisesti Koskenkorvalle vai vetääkö Hesan syke pojan kuitenkin puoleensa?
Joonas asustaa Ylitaloa tämän kirjan lopussa 27 vuotiaana ja ilman emäntää. Saammeko me hänet mukaan maamiehelle morsian ohjelmaan? Vai syttyykö jo vähän virinnyt romanssi Viltsun siskon Annan kanssa uudestaan, kun hän saapuu uudeksi opettajaksi Koskenkorvan ala-asteelle, Irman jäädessä eläkkeelle? Ja asettuu asumaan tyhjille jääneeseen puutarhataloon!
Jorma ja Päivi jättävät matkailuyrityksen tyttärensä Eeva Korkeasaaren hoitoon, joten Viltsulle olisi sielläkin tarjolla talonmiehen hommia. Ja Kosken Kevari siirtyisi sitten luomuaikaan.
Joonaksen junassa tapaamat kaksospojat Lassi ja Aaron ilmoittautuvat renkipojiksi Ylitaloon ja kaikkien ruokahuollosta vastaa sisäpiikana heidän sisarensa Saara.
Martti, jäätyään eläkkeelle, perustaa Jaakon johtaman Könnisäätiön tuella Könni museon, jonne rakennetaan myös tilat Laurosen rahakokoelmaa varten. Kunnostettuaan vielä Ilmajoen museon, hän toimii päätoimisena oppaana, piipahtaen aina silloin tällöin katsomassa Elinaansa, joka pitää rantakahvilaa Pattaylla.
Mutta mitä heille sitten voisi vielä tapahtua? Niinpä…
• Presidentti Niinistö vierailee Kosken Kevarissa ja Jenni katoaa kalamajalta…
• Kiinalaiset avaavat Välimäen / Suomen Trikoon entisiin tiloihin tekstiili tehtaan ja kylä saa yhtäkkiä 600 uutta asukasta, joka slummiuttaa Honkalanmäen ja repii kylän kahtia…
• Santavuoren rinteeltä löytyy rikas uraani esiintymät ja kylä saa 34 miljonääriä ja ekokatastrofin…
• Kuusihenkinen perhe löydetään kuolleena. Ei löydy motiivia, ei todenneta tekotapaa, kukaan ei hyödy asiasta. Asiat loksahtavat kohdalleen vasta kun Kerttu ja Liisa tulevat sienimetsälle Kaarina Rinnemaan luokse…
• Kun Koskenrannan vanha puulato puretaan, löytyy perustuksista matka-arkku, jossa on ihmeellinen viesti, joka ei tunnu kertovan mitään, eikä kuuluvan kenellekään. Joonas muistaa salin pöydällä olevan kauniin puisen esineen ja lähtee Thaimaahan…
• Veikko Ahonlaita, jäätyään eläkkeelle, tulee pitkälle lomalle Kosken Kevariin ja jatkaa Könni tutkimusta siitä, mihin Joonas jäi. Raudan resepti olikin vain jäävuoren huippu…
Niin että olisihan siinä aiheita ainakin yhteen kirjaan vielä…
Mutta nähtäväksi jää mistä seuraava tarina kertoo. Tai onhan se jo alullaan…”
Siis tällaisen epilogin kirjoitin viimeiseen kirjaan ensiksi, mutta vaikka aiheita ja ideoita löytyy syrpyskopallinen, ei tuo kuitenkaan auttanut kirjan viimeistelyssä.
Sitten hyvä ystäväni Alpo Renko toi minulle mielenkiintoisen kirjoituksen liittyen Könnin kellomestareihin. Totesin ensin jutusta ettei nyt kuitenkaan ainakaan siinä noin käynyt, mutta sitten ajattelin että totta kai, juuri niinhän siinä tietenkin kävi!
Kun Ala-Könniin ei syntynyt poikaa, joka voisi ottaa vastaan mestarin opin, saattoi viimeinen mestari ajatella, että tytöillä saa vävyjä. Ja siitä se tarina sitten alkoi muotoutua ja yhden saunakäynnin aikana ajatus ja ideat muodostivat jo ketjun, josta saatoin todeta: Seuraava kirja päättyy Belgian Kongoon!
Siis monista edellä kerrotuista tarinoista yksi kuitenkin lähti lehtoon. Arvaat varmaan mikä?
Itsenäisyyspäivän vietto kääntyy kohti Linnan vastaanottoa, jota seuraamme tällä kertaa aivan erityisellä mielenkiinnolla, kun peltojemme vuokraaja Juha Jouppila ja emäntänsä Anne-Mari ovat saaneet kutsun Linnaan!
Myös puhelimen akkua vahditaan tarkasti, että se olisi varmasti lyönnissä, kun odottelemme kolmannen lapsen lapsen syntymistä Jaakolle ja Sarille. Siirin ja Taimin sisar tai veli syntyy millä hetkellä hyvänsä. Voisiko jo sanoa, että aivan huulilla on…

Koskenkorvalla 6.7.2012

Martti Koskenkorva
Kirjailija, Trahteerin isäntä ja Mestari Könni

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: