Uusi romaani Verisukulainen

Jätä kommentti

huhtikuu 25, 2014 Kirjoittanut marttikoskenkorva

Neljäs romaani painossa…

 

Kirjan esipuheessa lupaan, että blogisivustolla on luettavissa lyhennelmät edellisistä kirjoistani, joihin lukijan kannattaa tutustua ymmärtääkseen henkilöiden aikaisemmat toimet ja ihmissuhteet, jotka vaikuttavat heidän päätöksiinsä kirjassa Verisukulainen.

Kun aikaisempia painoksia on jonkin verran jäljellä ja ensimmäisestä romaanista on jo olemassa myös pokkariversio, ajattelin lyhennelmien sijaan tehdä ohittamattoman tarjouksen:

Kaikki neljä kirjaa saatavilla hintaan 40 euroa. Niin kauan kuin aikaisempia painoksia riittää. Jos olet jo lukenut kaikki muut kirjat, voit tilata uuden hintaan 15 euroa + postikulut, tai noutaa sen Koskenkorva Museosta, jossa ensi kesänä on esillä mielenkiintoinen tarina Könneistä, paljon enemmän kuin mitä kirjoistani voit lukea.

Hyvä idea on myös se, että tilaat uudestaan koko paketin ja annat lahjaksi kolme ensimmäistä osaa ja pidät itselläsi neljännen osan. Lupaan kirjoittaa, ohjeen mukaan, kaikkiin kirjoihin oman omistus kirjoituksen!

Kun aikaisemmat painokset loppuvat, siirrän kirjat nettiin luettavaksi. Eikös se ole tätä päivää?

 

Miten uusi tarina syntyi?

 

Könnin sukukirjassa on tieto jossa: ” Ruotsissa kierrellyt Alajärveläinen mies opetti Könnejä kuparin käsittelyssä ja vasken valannassa.”

Kirjassa Salattu Perintö jo mietittiin saivatko Könnit lisää oppia metallinkäsittelyyn Vallooneilta, joita Suomessa oli samaan aikaan runsaasti. Valloonien tunnettu taito oli raudan käsittely ja miten voisikaan asia edetä, jos Könnien ja Valloonien geenit yhtyisivät?

Kun Könnin suku teki Seinäjoen sukukokoukseen muodissa olevat geenitestit ja pyysi luennoitsijaksi mm. Suomen administraattori Lauri Koskisen, repesi lehtijutun jälkeen laajaa irvailua siitä, voisiko Könnin suku olla puhtain Suomalainen suku. Vaikka siitä ei todellakaan ollut kyse, sai lehtijuttu asialle sellaiset siivet, jotka aina syntyvät, kun joku haluaa kärjistää tai selittää asiaa, jota ei aivan ymmärtänyt. Joten sehän sopi hyvin myös kirjan yhdeksi lähtökohdaksi ja oljenkorreksi johon voisi tarttua.

Fox-tv kanavalla pyöri kaksi ohjelmaa Titanicin tuhosta ja siihen johtaneista syistä. Ohjelmassa pyrittiin rakentamaan osia Titanicista alkuperäisin menetelmin ja kerrottiin miten työyhteisö toimi ja miten telakan hierarkia teki valintoja eri tuotantomenetelmien välillä. Tästä ilmeni selvästi, että Könnit olivat metallin käsittelyssä paljon edellä aikaansa!

Aikaisemmissa kirjoissa mukana oli aina vakoiluorganisaatioita, koska Risto ja myöhemmin myös Mari Koskenranta työskentelivät näiden organisaatioiden kanssa, kehittäen heille erilaisia vakoilulaitteita.

Päivän lehdissä oli esille NSA:n vakoilu ja Suomen ulkoministeriökin joutui vakoilun kohteeksi. Kaikilla on vakoilusta kuitenkin aivan hirveän naiivi käsitys, ettei tuo nyt koska ainakaan minua. Eihän minulla ole mitään salattavaa tai kaapattavaa. Olisi kuitenkin aivan hirveä tilanne, jos kaikki mitä sanot puhelimessa, kirjoitat tekstiviestinä tai sähköpostina tai se mitä selaat netissä, menisi jossain muistiin ja sitä voisi joku käyttää sinua vastaan.

Sitten yhden saunareissun aikana, edellä kuvatut irralliset asiat polkaisivat liikkeelle tarinan Verisukulaisesta.

Puutarhatalon peruskorjaus Jaakon ja Sarin perheen käyttöön oli vaiheessa, ja tarina jäi eristämisen, paneelauksen, lattianlyönnin, laatoituksen, paklauksen ja maalauksen jalkoihin ja jossain takaraivossa tarina eli omaa elämäänsä liki vuoden.

Kun sitten kesällä 2013 päivystin Koskenkorva Museossa, ajattelin kokeilla miten pitkään muhinut tarina siirtyisi paperille. Viikon aikana olin saanut kaikki palaset paperille ja kokoon kokonaista 16 sivua!  Ajattelin jo, että se siitä, ei riitä villat eikä ainekset, kuin kalukukkaroksi, kuten aikoinaan räätälihiirelle, joka yritti tehdä takkia kissalle.

Asia hautautui uudelleen ja kun Puutarhatalon ulkomaalaus oli saatu valmiiksi ja kesä kääntyi syksyksi, yritin uudelleen. Nyt tarina alkoi saada aivan uusia polkuja ajankohtaisista uutisista ja mukaan tuli myös uusia henkilöitä, jotka toivat tarinaan uutta elämää ja uusia käänteitä ja tapahtumat saivat vahvan jalansijan myös Kurikan Koirivuorelle.

Marraskuussa ja Joulukuussa talvea odotellessa istuttiin pihatuvassa muutamia viikkoja aivan aamusta iltaan. Ennen matkaa Thaimaahan, jossa aioin saattaa kirjan viimeistely vaiheeseen, tuli uusi takapakki, kun kirjaan suunniteltu aikajana ja tapahtumien todennäköisyys koki uuden epäuskon aallon ja tarinaa piti kirjoittaa alusta lähtien osittain uudelleen, jotta uskottavuus säilyisi ja tapahtumat osuisivat täsmällisesti todellisiin tapahtumiin, kuten Jyrki Kataisen vierailuun Tansaniassa.

Kun talvi oli sitten jäänyt lähes kokonaan väliin, pääsi Sari oikolukemaan kirjaa maaliskuun lopussa ja erityiseen syyniin joutuivat liki viisikymppisenä lapsen saaneet Könniläiset. Viriili mestarismies on Ok, mutta eiväthän sitä naiset nyt voi lapseksi muuttua millä iällä hyvänsä!  Se oli sitä tuskaa siitä aikajanasta ja tapahtumien osumisesta oikeaan aikakauteen. Titanic nyt upposi vain kerran ja Könnien piti ehtiä mukaan sitä rakentamaan.

Kirjan kannen kuva omista sukulaisista herätti ajatuksen, voisiko sitä käyttää vaikka kaikki kuvassa olevat ovat jo kuolleet?  Etukannessa on kansallispuvussa tätini Suoma, joka oli aivan ilmetty kirjan Sirkka Alavainen, ikäneito ja kova ”säätämään”!  Takakannessa seisoo hattupäässä oma isäni nuorena miehenä, silloin kun oli kylvänyt kotipellon ensikerran ja katsellut tulosta yhdessä isänsä kanssa, kuten kirjassakin kerrotaan.

Selkämyksen kohdalla tätini Katri pitää sylissä koiranpentua. Hän oli luonteeltaan ilmetty kirjan Jenny, jonka hahmon esikuva on, aivan oikeasti, elossa oleva todellinen verisukulainen, kuten koko neiti Marplejen klaani, osa tosin jo edesmenneitä.

Ajattelin, ettei mikään kuva voisi paremmin kertoa kirjasta, sillä kaikki kuvassa olevat olivat Verisukulaisia. Koskenkorvan ja Hopeavuoren perheen jäseniä: serkkuja ja sisaruksia.

Kirjan alussa on kuva kaivososakkeesta, joka on koko kirjan ytimessä. Sitä katsoessaan lukija voi tuntea pääsevänsä sisälle kirjaan, joka onkin aika suurelta osin aivan täyttä totta, kuten tuo arvokas osake. Kun kirjan luokitus on romaani, pitää kaikkeen kuitenkin suhtautua varauksella.

Toivotan antoisia hetkiä todellisten mestareiden fiktiivisessä seikkailussa todellisella aikajanalla: tulvakeväästä 2013 talveen 2014, jota ei tullutkaan.

 

Martti Koskenkorva

Mestari Könni

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: