Ajatuksia sotavankileiriltä

Jätä kommentti

maaliskuu 27, 2017 Kirjoittanut marttikoskenkorva

AJATUKSIA SOTAVANKILASTA

Seinäjoella toimi vapaussodan alusta alkaen vankila, jossa säilytettiin eri syistä vaarallisiksi koettuja henkilöitä, myös eri puolelta pohjanmaata.

Myöhemmin huhtikuussa 1918 vankila muuttui Vaasan vankileirin alaiseksi vankileiriksi, jonne lähetettiin vankeja mm Vilppulan rintamalta ja Tampereen taisteluista. Mukana oli myös kuolemaan tuomittuja, joita teloitettiin Seinäjoella liki 50 kpl, ei kuitenkaan ketään lähipitäjistä, vaan lähinnä rintaman aseellisesta toiminnasta tuomittuja.

Muutaman kirjeen kautta voimme miettiä itse tykönä miten vangit ajattelivat tilanteestaan. Ensin tässä on kolme kirjettä Ylistaroon. Kaikki on kirjoitettu lauantaina  2.3.1918 Seinäjoen Työväentalon vankilassa. Talo ehti vapautua juuri venäläisten majoituksesta, kun tammikuun lopussa se otettiin vankilakäyttöön. Siitä se vapautui taas kesäkuun lopussa, kun vangeista 25 % tuli nopeasti vapauttaa, yhä pahenevan ruokapulan vuoksi.  Loppu rangaistus kärsittiin ehdonalaisessa vapaudessa kotikunnassa.

Helmikuun alussa vankeina oli lähinnä poliittisesta toiminnasta ja agitaatiosta syytettyjä, joiden kuulustelut venyivät osin kevään korvalle. Enimmillään työväen talon vankilassa oli vankeja liki 90. Seinäjoen vankiloissa viipyi hetken tai pidemmän ajan noin 1000 vankia, joista suurin osa lähetettiin Vaasaan ja sieltä edelleen muille Suomen vankileireille.

Kirjeiden vangit olivat toiveikkaita vapaaksi pääsystä, mutta vankileirin luettelot eivät kerro syytä vangitsemiseen, eikä kerro koska he vapautuivat. Kirjeistä voisi arvella  rikosten olleen varsin vaatimattomia ja kun heinäkuussa vankeja vapautettiin, näyttäisi heidän kohdallaan sopivat kriteerit hyvin, kun olivat vankilan  läheltä ja voitiin kotiuttaa muutakin kautta kuin valtionrautateitä käyttäen.

Kahdessa kuoressa oli jo postimerkit valmiina, ajan hengen mukaan toisella venäläiset ja toisessa suomalaiset merkit, mutta kuitenkin kaikki kirjeet jäivät postittamatta ja löytyivät vankileirin arkistosta kapteeni Reiniuksen tallettamina.

Miksi näin tapahtui – sitä emme varmaankaan saa koskaan tietää?

Neljäs kirje on vankileirille lähetetty kirje kaukaa Turun- ja Porin läänin Lapista, arvelen niin murteen ja kevään kylvö ajan vuoksi. Siinä vanki oli joutunut kauas vieraalle maalle ja koti  joukot uskoivat jumalan vielä tuovan isän kotiin. Terveisiä lähettää vaimon lisäksi isä ja äiti sekä veli, jotka olivat jo kovasti toivomassa, että ruokapulasta voitaisiin päästä eroon.

Yhdellä työlistalla Eino Johannes on vanki no 88, mutta muuta merkintää hänestä ei löydy. Ei syytä vankilassa oloon, eikä aikaa, jolloin sieltä on vapautunut. Mutta vahva uskonnollisuus ja paikka, johon palata, saattoivat olla tekijät, joilla hänet on vapautettu 2.7.1918?

Kenestäkään kirjeissä mainituista ei kuitenkaan löydy sotasurma arkistosta merkintää, että olisivat saaneet surmansa sodan aikana.

 

Saaja: Anni Oksanen  Kirkonkylä     Ylistaro

Seinäjoki 2.3.918

Terve rakkaat omaiseni ja toivon, että voitte hyvin, minä voin tavallisesti muuten paitsi ikävä minulla on niin kovasti, etten voi sitä sanoin kuvaillla, mutta toivon kuitenkin, että vielä kerran saaraan sulkia toinen toisemme hellään syliin ja silloin voimme taasen olla kyllin onnelliset; niin ja pyyrän, että kun saat tämän kirjeen niin toisit minulle taasen jonkun leivän ja vähä voita. Käy ottamas sieltä ylistaron suojeluskunnalta lupa, että voit tulla ja osta joku laatikko myöskin tupakkaa ja jos satut näkemään Nurmisen Ottoa niin sano sille terveisiä ja pyyrä, että sekin lähettäisi minulle jonkun laatikon tupakkaa sinun mukanasi niin me olemme nykyään Seinäjoen työväentalolla ja pyyrän, että älä nyt kovin ikävöitse kyllä kai minä pääsen vapaaksi kun vaan keritään tutkimaan niin ole nyt hyvä ja täytä pyyntöni.

Terve, näkemiin   piirsi Matti Oksanen

Löysin juuri työväentalon hirteen raapustetun viestin: Matti Oksanen Ylistarosta vangittu 23.1, tuotiin tänne 8.2 ja sitte siirrettiin Vaasan vankilaan 11.2 ja sieltä taas tänne 4.3.18. Päiväykset eivät aivan täsmää näiden kolmen kirjeen tietoihin vai oliko kirjeet kirjoitettu Vaasassa, josta niitä ei saatu postiin? Todennäköisesti hirren tekstin viimeinen päiväys on väärin ja vangit olivat taas takaisin Seinäjoella  jo lauantaina 2.3,  joka aiheutti tarpeen kaikkien kirjoittaa kotiin. Saattoi olla, ettei Vaasaan päästy vierailulle? Toisessa kirjeessä mainitut ”muijat” olivat ehkä käyneet täällä ennen Vaasaan vientiä tai nämä toiset vangit eivät ole olleet Vaasassa lainkaan?

 

Saaja Lyyti Lehto  Kylänpää    Ylistaro

Seinäjoki 2.3.1918

Arvoisa vaimoni lähestyn sinua tuhansilla onnen rauhan ja rakkauden terveisillä ja pyydän, että olet niin mukava ja laitat minulle tuleen tänne vähän sapuskoita. Tänne tulee Oksasen ja Lehdon muijat tuomaan, niin lähetä sinä niitten mukana. Älä sinä lähe tänne kun sinulla on se pertta eikä se ole muitten kanssa ja sen kanssa on ainakin huono tulla. Pane etes kymmenen eiku 5 leipää ja voita vähäsen. Waikka eihän sielä kotonakaan paljon ole mutta koitahan hankkia kun olet kerran vapaudessa.

Täälä saa niin vähän ruokaa, ettei se riitä mitenkään, minä olen ollut Välimäjen sapuskoissa täälä koko ajan.

Lehdon ja Oksasen muijat olivat täälä jo käymässä ja kun saat tään kirjeen pane kohta toimeksi, että ehtit ,ne tulevat kumminkin tiistaina tai keskiviikkona tänne.

No mitenkäs se minun pikku perttani voi nyt onko se terve. Älä sinä Lyyti vain jätä sitä yksin kotia, kun asioillen menet, ettei hänelle tule vain mitään vahinkoa.

Niin muista nyt minun pyyntöni ja lähetä vähän tupakkaa kansa minullen.

Toivon kuteinkin, että pääsen pijan vapaaksi, mutta kun ei ole vielä tutkittu ollenkaan täälä. Sano nyt monet tuhannet terveiset kaikillen joitten on vain suu naurus.

Nyt täytyy lopettaa tähän kun suru mieltäni painaa kun en voi olla seillä missä sinä ja pertta olette, no terve terve kuin kädestä ja lämpösestä.

W.Lehto Sano Puistollen ja paljon terveisiä ja Liisallen.

 

Saaja: Mari Lehto   Kirkonkylä  Ylistaro

Seinäjoelta 2.3.1918

Arvoissa vaimmoni Mari  terve terve

Nyt tämän ikävällisen ja pitkän olosuhteen vallitessa ikävällä ja murheella lähestyn sinua rakas vaimoni nyt vaan tällä kertaa, mutta tulee kai ehkä uusi päivä jolloin minutkin päästetään sinun luoksesi ja se päivä on ilon päivä silloin meille molemmille ja niille rakkaille lapsille jotka ovat meirän kaliita ja yhteisiä arteita ja voi minun ikävääni teihin kaikkiin kalleimpiin omaisiini nähren, mutta tää on ehkä mulle sallittu sinun kärsimyksies tähden kun sinulla on ollut liikoja kärsimyksiä minun tähteni ne kyyneleet joita sinä olet vuorattanut on nyt langenneet minulle itselleni ja sen otan ilolla vastaan yksin sinun tähtesi omaksi opikseni syystä että minä muistan ne uskollisuuteni valat joita olemme toisillemme vannoneet tuhansia.

Ja taas tuhansia kertoja ja ne valat me olemme säilyttänyt pyhänä ja kalliina vaan uskollisuus ei yksin riitä , siitä syntyy rakkaus ja rakkaus sitä meirät ijankaikkisesti toistamma seuraamaan vaikka se tuo mukanaan kärsimyksiäki, mutta sen tierän että kärsimykset ei voi meitä erottaa vaan päin vastoon toistamme suuremmin kaipaamaan

Sinä tierät että minä rakastan sinua suuresti yli kaikkien, ei ole ketää jolle huoliani kuiskaan  kuin sinä yksin jota rakastan kalliina vaimmonani vaan sitä kaipuuta ja rakkautta ei voi käsittää niin suureksi kun sen torellisuures pitäis, silloin kun saa olla vaimmonsa ja perheensä seurassa, mutta sillon sen tietää vasta kun pitää jättää oma perheensä puutteihin ja lähtiä minkä kohtalo kuljettaa mutta Marini jos herra sallii että minä saan luokses vapaana palata niin silloin vasta tiedän mitä on koti ja oma peres että sillon vasta tunnen mitä on vapaus.

Vaikka tämä on minulle suurta koulua, tämä opettaa minua ymmärtämään mitenkä ihmisen tulee suhtautua toisiinsa ja myöski perheeseensä ja rakas Mari minä pyyrän sinulta anteeksi välinpitämättömyyttäni joilla olen sinun tunteitas loukannut, että et sen takia minua tuomitte, vaan toivoisit sitä aikaa jolloin saaraan sulkea toinen toisensa helliin syleilyihin, vaikka minä olen nyt eroitettuna omista rakkaistani, vaan pieneksi aikaa. Toivotaan kuitenkin niin, vaikka tunteeni on kyllä kovin liikutettu nyt tällä kertaa että minä olen juuri kuin linnun poika jonka emä jättänyt on , että ei ole kelle huoleni huokaan kuin sinulle yksin minun kallein arteeni Marii.

Ja kuules Maiju, ole nyt niin hyvä ja tule tänne niin pian kuin sinun vaan sopii ja kyllä sinun sentää sopii kun sinä olet vapaa ja Oksasen Annikin taitaa tulla, Oksanen tuos kirjoittaa Annille ja että seki tulee ja tuo vähän taas sapuskaa poijalles, että poika elääs hyvissä ruumiin voimissa kun kotii tulee niin minun pitää alkaa taas töihin oikeen tarmokkaasti, jos niitä vain löytyy ja miksei niitä töitä löyry taas kun vaan vapaaksi pääsee ja on näin jo kevät puoli talvea. Ole nyt niin hyvä ja tule että sinua saa etes nährä vaan nyt on lauvantai ja me olemme nyt asumas työväjen talolla ei me ole enää siinä paikas kun silloin kun te olitte täälä käymäs, pyytäkää tänne seinäjoen työväentalo lupaa käyrä niin kyllä te sen mahratta saara.

Ei nyt muuta tällä kertaa, muuta kun hyvästi ja hyvää vointia ja terveisiä kaikille tutuille.

Hyvästi ja voi hyvin xxxxxxxx   kirjoitti Frans Lehto

 

Saaja: Eino Salminen   Seinäjoen aseman vankila Waasan Lääni

Lapin Rohdaisita 26 pvnä toukokuuta

Taas lähestyn sinua tällä paperin lapulla ja sanon sinulle hyvää päivää ja paljon terveisiä täältä kotoa meiltä kaikilta ja sain sinulta kirjen ja sanoit, että ollet tervenä joka on ihmisen paras tavara ja ilmoitan, että täälä on oltu terveinä, josta tule jumala kiittä sen edestä nyt on pyhäkolminaisuuden päivä ja muistin sinua ja rupesin sinulle kirjoittamaan. Lempi meni kirkkon ja Toivo luke. Toivo ja Lempi on käynet talosa koulua ja eilen lopui koulu joo ja sinä sanoit, että on ihana kesä tulosa, kylä on ja sanoit onko perunoita siemenistä puute. Kyllä meillä on siementä ja on jo hätälai istutetttu ohria on jo kylvetty ja kauroja ja papuja ja kyllä tällä viikolla istutetaan myös perunia ja tulekin perunia paljon kylvön, jos vaan hyvin kasva niin on hyvä kyllä. Nyt on ruokatavara vähissä, vaikka ei meidän ole tarvinnut kärsiä meillä on sentän vielä ollut hyvä leipä, mutta on kuultu etei monin paikoin ole leivästä enä tietoa ja toivon jos sinäkin pääsisit vapaaksi; kyllä minun on ikävä kuin sinä olet niin kaukana ja saivat houkutelluksi sinua, mutta toivon, että jumala edellekin sinu kansasi hän voi sinun kotia johdatta; kyllä on ilo kuin sinä tulet, kyllä me usein sinua muistan ja sinä myös sanot usein muistavasi kotia, mutta jätä toivosi jumalan ja muista häntä niin kuin sinä sanoit, että hän on ollut sinun kanssasi ja kuullut sinua niin kyllä hän on vieläkin; en minä nyt tiedä muuta vaan jätän sinun taas jumalan haltuun hyvästi ja voi hyvin ja kiitän edestä sitä toivo isäsi Nestori Salminen

Ja minäkin sanon sinulle hyvä päivä ja paljon terveisiä minun puolestan ja sitä toivo rakas äitisi Aina Salminen

Minä puolestani terveisiä sinulle toivon hyvä voimistani Tervetuloa kotiin minä olen ollut tervenä ja Toivon sitä sama sinullekin kuin olet sielä kaukana vieralla maalla,  tätä toivo velisi Toivo Salminen, pyydän vastausta, hyvästi, voi hyvin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: